Aki Kaurismäkeä ei tunneta kovinkaan sanaleikkihenkisenä auteurina. Tästä huolimatta hän on monen muun lailla löytänyt Tanskan prinssistä aihetta sanaleikkeihin.

Shakespeare-filmatisointinsa Hamlet liikemaailmassa alussa Kaurismäki laittaa nuoren Pirkka-Pekka Peteliuksen esittämän nimihenkilön käymään sukutalonsa keittiössä yöpalalla. Hamletin ensimmäiset sanat ovat: "Kinkkua! Anna minä." Sitten hän leikkaa ison viipaleen sikaa, joita alkaa mutustaa kävellessään.

Tämä ovelasti piilotettu sanaleikki selviää vasta rainan englanninkielisistä teksteistä. Niissä nimittäin lukee: "Ham! Let me."

Eli jälleen suomeksi: "Hamlet, minä."

Minkä neron sanaleikkien maailma menettikään Kaurismäen suuntautuessa elokuvallisen ilmaisun pariin.

Maailmassa on julkaistu kolme palindromirunokokoelmaa, joista jokainen suomeksi. Kyseessä ovat Alivaltiosihteerin Pasi Heikuran ja Simo Frangénin Retki - dikter (Banana Press, 1991; uusintapainos Like, 2008) ja Aito idiotia (Otava, 2002) sekä runoilija Esa Hirvosen Takana kapakan akat (Savukeidas, 2002).

Näistä kolmesta kokoelmasta Hirvosen peroisrunot ovat pitempiä ja muutenkin selkeämmin teosmaisia. Niistä kenties tunnetuimpia ovat varsinkin Hirvosen näyttävissä lavaesiintymisissä suosiota saaneet sukupuoliasioita käsittelevät Vanhat herrat ja Kerjäläiset.

Tarpeettomasti vähemmälle huomiolle on jäänyt tämä ennen kokemattomiin lyyrispalindromaattisiin sfääreihin ponnistava nimetön pieni runo sivulta 44:

Soma akatemiavaara:
hassu on urana runous.
Saharaa vai
metakaamos?

Tämä uuden ajan palindromiklassikko osoittaa erinomaisesti, että sanaleikit eivät ole pelkkä komedian ja hassuttelun tyylikeino, vaan niiden kautta voi myös herkistyä.

Mel Brooksin elokuvaan The Producers pohjautuva Mel Brooksin musikaali The Produces pyörii parhaillaan suomeksi Helsingin Kaupunginteatterissa yllättävällä nimellä The Producers.

Yksi tarinan päähenkilöistä on epäonninen tuottaja Max Bialystock, jonka edellinen floppi oli Hamletin musikaaliversio nimeltä Funny Boy. Surkea ohjaaja Roger De Bris Carmen-apulaisineen kuitenkin rakastivat sitä:

Roger: Oh, by the way, Max darling! We loved Funny Boy, didn't we Carmen?
Carmen: Oh, worshipped it! "To be or not to be? You mean a lot to me!"
Roger: "Show stopper!

Jo parhaan teränsä menettänyt Jukka Virtanen ei jostain syystä ole viitsinyt tätä sanaleikkiä Kaupunginteatterille kääntää. (Funny Boy on suomennoksessa Hupsu poika.) Sen sijaan vanha setä vie pisteet kotiin Rogerin tunnusbiisin "Keep It Gay" nimilauseen suomentamisesta muotoon: "Hellurei."

Sanaleikkiblogi nostaa tuottajanhattuaan klassikkonäytelmän inspiroimalle klassikkosanaleikille "To be or not to be? You mean a lot to me!" ja tarjoaa sille neljä käännösvaihtoehtoa:

"Olla vai ei olla? / Syömmein on hei sulla!"
"Olla vai ei olla? / Lempein on neidolla!"
"Ollako vai eikö? / Rakkautein vain veikö?
"Olla vai ei olla? / Taidat kaunein olla!"

Tämä tuntemattoman mestarin murre- ja autosävytteinen sanaleikki nostaa vielä vuosien jälkeenkin hymyn Sanaleikkiblogin pitäjän näppäimistölle. Sanaleikki on yksinkertaisuudessaan nerokas ja kiistaton klassikko!

Turkulainen oli ostamassa Nissania. Maksettuaan hän kysyi:
- Onk tää mun ny?
Myyjä vastasi:
- Ei, ku se o Sunny.

Huraa! Kielikello-lehti myöntää meille suomalaisille futuurin! Juhlan kunniaksi tulee Sanaleikkiblogi katsomaan menneeseen ja on elvyttävä Klassikko-kategorian. Ensimmäisenä sen tuleekin aloittamaan Epuista lähteneen Mikko Saarelan sanoittama ja Organ-yhtyeen esittämä "futuristinen" biisi Organ albumilta Nekrofiilis:

"Siksi Eppu Normaalista sain fudua,
en enää tahdo tutkia mä lahnan kutua.
Tahdon, tahdon soittaa futua

Messiimme otimme tuon Eppujen dorkan,
nyt Argon-orkan nimi on Organ
ja zyrgon taakse toisen dorkan
nyt Argon on Organ."

Sanaleikkiblogin pitäjää erityisesti viehättää lause: "Argon-orkan nimi on Organ." Klassikko!

Disney-animaatiot, sekä niiden suomennokset ja dubbaukset ovat aika vaihtelevan tasoisia. Mulan oli Sanaleikkiblogin pitäjän mielestä näiltä aspekteilta hiukan keskitasoa parempi, mutta yksi kohta jäi kyllä mieleen erinomaisena. Sanaleikki on kääntäjä-ääniohjaaja Pekka Lehtosaaren käsialaa.

Mulan ja joukko hänen kumppaneitaan päätyy treenaus-montaasissa opettelemaan sotilaiksi. Yksi näistä on lihava buddhalaismunkki, joka puhuu äärimmäisen herkällä, sointuvan kuiskausmaisella äänellä. Valmiina sotilaina heidän on suoritettava jokin kommando-operaatio päästämättä ääntäkään. Tähän munkki lepertelee:

- Olemme hiljaa, kuin sushi kukassa.

Monty Pythonin nerokkuus perustui valitettavan harvoin sanaleikkeihin, kenties joitain biisisanoituksia lukuunottamatta. Yksi huonona sanaleikkinä esitelty on kuitenkin jäänyt Sanaleikkiblogin pitäjän mieleen, joskaan se ei välttämättä ole Pythonien omaa tuotantoa. Sanaleikin kertoo muistaakseni ärsyttävää naapuria esittävä Eric Idle ja se menee näin:

What's brown and sounds like a bell?
- Dung!

Yksi amerikkalaisen tv-sitcomin sanaleikkikuninkaista lienee Frendien Chandler. Hahmon huumori perustuu paljolti sarkasmiin, mutta välillä tulee myös puhtaita sanaleikkejä. Yksi on erityisesti jäänyt elämään Sanaleikkiblogin pitäjän mielessä:

Do you think there's a town in Missouri or some place, called Sample? And as you're driving into town there's like a sign, and it says, "You're in Sample."

Tiedättehän vanhan, englanninkielisen vitsin Jeesuksen ja Saatanan ohjelmointikilpailusta? Jumala oli tietenkin tuomarina. Kilpailu kesti neljä tuntia, jonka aikana molemmat koodasivat hullun lailla. Kolmen tunnin ja kolmen vartin jälkeen tuli kuitenkin sähköpiikki ja molempien koneet kaatuivat. Saatana yritti aloittaa alusta ja räpeltää vielä vartissa jotain kokoon, mutta eihän siitä mitään tullut. Kun töitä sitten esiteltiin, kävi ilmi, että Jeesuksen työ oli kaikesta huolimatta laaja ja hyvin tehty. Saatana kysyi Jumalalta miten tämä oli mahdollista.
Jumala vastasi: - Jesus saves.

Harri Vaalion oivassa Pasi-sarjiksessa opettaja näytti luokalleen diakuvaa hevosesta. Kysyttäessä luokan sanaleikkikuningas Pasi kertoo, että kyseessä on diakoni.

Edesmenneellä Kari Suomalaisella oli Hesarin pilapiirroksissaan hahmo nimeltä Puujalka-Atte. Hänet tunnettiin paitsi heikosta huumorintajustaan, myös siitä, että oli menettänyt toisen jalkansa. Kerran Römppäisen tai Romppaisen ukko kysyi: - Miten kävi Atella, kun oli Lotossa jättipotti?
Atte vastasi: - Potti jätti.