Sanaleikkiblogi on elänyt vähän pienellä liekillä Sanaleikkiblogin pitäjän koulukiireiden kanssa, mutta nyt kun ne vaihtuvat joulukiireiksi, on aika katsella nostalgialla menneisyyteen ja kaivella kovalevyn kätköistä jotain, jonka julkaisun oikeuttavat yksinomaan ajankohdalle ominaiset aasinsillat.

Kävi nimittäin niin, että Sanaleikkiblogin pitäjä oli dramatisoimassa Jules Vernen seikkailutarinaa Maailman ympäri 80 päivässä ja kuten kaikissa hyvissä näytelmissä, tässäkin piti olla lauluja. Tulloin vielä tuleva Sanaleikkiblogin pitäjä kirjoitti kaksi versiota laulusta, jossa pahat Kali-kultistit (eli thugit) uhraavat prinsessa Aoudaa (muistattehan? "Minä olen prinsessa, rakkaudessa kestävä...") jumalalleen. Jostain syystä tämä versio ei päätynyt koskaan näyttämölle:

Kuoleman jumalatar

Muistat Vishnun ja Shivan ja Krishnankin varmaan
ja Hanumanin ja Ganeshan harmaan.
Mutta horo tää
sulta usein unholaan jää.

Kuoleman jumalalla
oli Kali nimenään.
Ollut ei humalalla
osaa toimiin kultin tään.

Palvoivat toiset illoin
viattomia uhraten.
Tuostapa saivat silloin
papittaret aattehen.

Intiassa kivaa on,
kansa huoleton.
Kalihan vois’ kostollaan
pimeen tuoda valoisaan.

Kultistit siitä asti
rikkaat lesket uhraten
juoksevat riemuisasti
luokse lasten kilttien.

Luokse lasten kilttien!