Sanaleikkiblogi hallitsee myös pitkän sanaleikin vaikean muodon. Tässä Sanaleikkiblogin pitäjän kirjoittama Turun ylioppilasteattterin uuden vuoden kabareessa 31.12.2001 esitetty sketsi.


Genderistinen lähestymistapa

(Nainen istuu yksin penkillä. Mies tulee iskemään.)

MIES
Anteeksi, onkohan tässä vapaata?

NAINEN (innostuneena)
On, joo.

MIES
Tulin tossa just yliopistolta.

NAINEN (flirttaillen)
Voi vitsi, noin komee ja fiksukin vielä.

MIES
Joo, opiskelen siellä kirjallisuustiedettä ja kulttuurihistoriaa.

NAINEN
Aijaa, mut sehän on kiinnostavaa.

MIES
Saanko kysyä jotain ihan suoraan.

NAINEN (punastuu hiukan)
No... Kysy vaan.

MIES (viettelevästi)
Jos puhutaan sosialistisen realismin näyttämötaideteorioista, niin pidätsä enemmän Brechtistä vai Stanislavskista?

NAINEN
Anteeks?

MIES (katsoo suoraan silmiin)
Niin, että pidätkö Brechtin eeppisestä teatterista vai stanislavskilaisesta metodinäyttelemisestä?

NAINEN (loukkaantuu ja hämmentyy)
Millaisena tyttönä sä mua oikein pidät?

MIES
Hei, mä en tarkoittanut pelästyttää. Mutta nää asiat on mulle aika tärkeitä.

NAINEN (kylmentyy)
Vai niin. Minulle ei.

MIES
Sori. Mistä sä tykkäät? Kubismista? Surrealismista? Hei, mitä sä pidät James Joycen tajunnanvirtatekniikoista Odysseuksessa?

NAINEN (hämmentyen)
James Joycen?

MIES
Anteeks. Älä nyt taas loukkaannu. Mutku... Mä vaan en osaa lainkaan puhua naisille. Anteeks.

NAINEN
No se on voi voi.

MIES
Haluutsä et mä meen pois?

NAINEN
Aivan sama.

MIES
Kyl mä tiedän et mun jutut voi joskus olla vähän korkeelentosii, mut mä haluisin vaan löytää jonkun tytön jonka kanssa mä voin puhuu näist asioista.

NAINEN
Jaa.

MIES
Tietsä, niinku esimerkiks Theodor Adornon ja Frankfurtin koulukunnan vaikutuksesta kulttuurintutkimukseen tai ihmiskuvasta Beckettin romaaneissa.

NAINEN
Hei pliis!

MIES
Voi ei, nyt mä taas alotin. Anteeks. Mä oon hei tosi pahoillani. Voinks mä jotenkin hyvittää tän sulle? Voinks mä tarjota kahvit vaikka Ateneumissa, siellä on tosi hieno näyttely 1900-luvun alun suomalaisten taiteilijoiden töistä.

(Toinen mies tulee. Nainen nousee halaamaan häntä.)

NAINEN
Moi!

TOINEN MIES
Häiritseeks toi tyyppi sua?

NAINEN
Se on vaan joku epätoivonen luuseri.

TOINEN MIES
Mitä se teki?

NAINEN
Se rupes puhuun mulle modernismista ihan tosissaan.

TOINEN MIES
Voi ei, siis ilman ironiaa tai mitään?

NAINEN
Joo, se oli ihan niinku se ei olis koskaan kuullutkaan poststrukturalismista tai postgenderismistä.

TOINEN MIES
Ei tollasia muinaisjäänteitä olekaan!

NAINEN
Siis uskomaton dorka. Näytänks mä niinku joltain impressionistilta tai jotain?

TOINEN MIES
No et todellakaan.

NAINEN
Onneks sä tulit. Mitä tehdään?

TOINEN MIES
Mä ajattelin, et jos vuokrattais Umberto Econ Ruusun nimi ja nautittais sen intertekstuaalisista tasoista.

NAINEN
Joo, siinä postmodernismi on kukkeimmillaan.

TOINEN MIES
Mut oikeesti, siis mieti nyt tota dorkaa. (Miehelle:) Hei, ihan ystävällisenä neuvona. Jos sä et tiedä mitä eroo on Foucault'lla ja legopalikoilla, niin leiki sä vaan niitten legopalikkojen kanssa.

(Toinen mies ja Nainen lähtee.)

MIES
Jonain päivänä mä kohtaan vielä sen Neiti Oikean. En mä voi itelleni mitään, mä oon vaan parantumaton modernisti.